Aikaa tuhraantuu
Tuntuu siltä, että aikaa tuhraantuu ihan älyttömästi kaikenlaiseen säätämiseen. Niin kuin nyt esimerkiksi tuon vanhan antennin poistamiseen. Eihän se meitä siellä katolla olisi niin hirveästi häirinnyt, mutta kun sata metriä rautaputkea tuli katossa olevasta reiästä sisään keskelle keittiötä (ja sateella vettä siitä samaisesta reiästä), niin aateltiin sitten, että otetaan nyt kuitenkin se sieltä pois. Oli siinä taas vaimolla olemista ja miettimistä, että olikohan ne henkivakuutukset kunnossa ja mitenhän mä sit pärjään kolmen lapsen kanssa, jos toi tyyppi tupsahtaa tuolta alas omia aikojaan? Siellä se keikkui, syksyisen sateen kastelemalla peltikatolla, ja hinkkasi antennihässäkkää irti. Lähtihän se - pala palalta. Ja katossa olevan reiänkin mies paikkasi näppärästi peltipalalla.
No okei, olihan ne turvaköydetkin käytössä.
Ja säätöä oli pihalaatoituksen paikkaaminenkin. Sitähän jouduttiin purkamaan aikalailla maalämpöputkien takia. Rouvalla oli selkä kipiä muutaman päivän tämän urakan jälkeen.
Ja kun vauhtiin pääsin, niin laatoitin tuon invaluiskankin samalla...Tai ei se ihan samalla mennyt. Huomatkaa, että puista on pudonneet lehdet näiden kahden laatoitussession välissä.
Suoraan sanottuna oli vain helpompi käyttää ylijääneet laatat tähän luiskaan, kuin roudata ne talon taakse talvisäilöön ja sitten taas ensi keväänä ihmetellä, että mihinköhän nämä laatat seuraavaksi kantaisi.
