Aikaa tuhraantuu

Tuntuu siltä, että aikaa tuhraantuu ihan älyttömästi kaikenlaiseen säätämiseen. Niin kuin nyt esimerkiksi tuon vanhan antennin poistamiseen. Eihän se meitä siellä katolla olisi niin hirveästi häirinnyt, mutta kun sata metriä rautaputkea tuli katossa olevasta reiästä sisään keskelle keittiötä (ja sateella vettä siitä samaisesta reiästä), niin aateltiin sitten, että otetaan nyt kuitenkin se sieltä pois. Oli siinä taas vaimolla olemista ja miettimistä, että olikohan ne henkivakuutukset kunnossa ja mitenhän mä sit pärjään kolmen lapsen kanssa, jos toi tyyppi tupsahtaa tuolta alas omia aikojaan? Siellä se keikkui, syksyisen sateen kastelemalla peltikatolla, ja hinkkasi antennihässäkkää irti. Lähtihän se - pala palalta. Ja katossa olevan reiänkin mies paikkasi näppärästi peltipalalla. 

No okei, olihan ne turvaköydetkin käytössä.

Ja säätöä oli pihalaatoituksen paikkaaminenkin. Sitähän jouduttiin purkamaan aikalailla maalämpöputkien takia. Rouvalla oli selkä kipiä muutaman päivän tämän urakan jälkeen.

Ja kun vauhtiin pääsin, niin laatoitin tuon invaluiskankin samalla...Tai ei se ihan samalla mennyt. Huomatkaa, että puista on pudonneet lehdet näiden kahden laatoitussession välissä. 

Suoraan sanottuna oli vain helpompi käyttää ylijääneet laatat tähän luiskaan, kuin roudata ne talon taakse talvisäilöön ja sitten taas ensi keväänä ihmetellä, että mihinköhän nämä laatat seuraavaksi kantaisi.

Eristeitä kehiin ennenkuin pakkanen paukkuu

On tainnut vierähtää jokunen tovi siitä kun viimeksi olen päivitellyt Villa Ylänteen tilanteista. Suonette anteeksi.

Kyllä, kyllä, hommissa on oltu joka päivä. Ja edistystäkin on tapahtunut. Suurin ilonaihe on ollut villojen saaminen seinille ja yläpohjaan. Alla hieman kuvamateriaalia aiheesta.

Yläkerran katot vuorattiin ilmansulkupaperilla ja koolattiin. Ulkoseiniin asennettiin tuulensuojalevyt, joiden taakse tietenkin  jätettiin tilaa ilmankierrolle. Kuvista huomasin, että tulihan ne sähkötkin asennettua yläkertaan tässä välissä!

Sitten saapuivat villanpuhaltajat ja pojat se oli pölyistä hommaa. Onneksi ei itse tarvinnut kuin ihastella vierestä!

Seuraavana päivänä kun pöly oli lähes laskeutunut, talossa näytti jo aivan valmiilta! Mahtava fiilis, kun vihdoinkin alkaa tapahtua jotain näkyvää suurin harppauksin.

Ja voi hyvänen aika. Tännehän voisi jo muuttaa, nyt kun villojen päälle on saatu jo siistit paperitkin!

Yläpohjan eli vintin puhallus tapahtui eri päivänä kuin seinien märkäpuhallus. Vintti imuroitiin puhtaaksi jo viime talvena. Jukka asensi vintille vähän lisää vasoja, jotta saadaan sitten niiden päälle rakennettua tukevampi "lattia" vintille. Samoin tässä vaiheessa oli kätevä vetää muutamia sähköjohtoja vintin kautta yläkertaan.

Uskomatonta että tämä vintin villoitus hoitui yhden miehen voimin ja noin parissa tunnissa. Todella tehokasta. Villat imettiin suoraan kontista ja sinne se pölisi vintille kuin puuterilumi suksien alta rinteessä.

Täytyy vain toivoa, että tuota puuteria nyt meni joka rakoon riittävästi, jotta lämpö pysyy talossa sisällä eikä nouse enää tänä talvena tuonne vintille...Villaa puhallettiin vintille 60 cm. Luulisi riittävän.

Uusi kaide ja portaat pihalle

Etupihalla olikin jo ennestään musta rautakaide muurin päällä sekä portaat sivupihalle. Pihan "suoristuksen" takia kaide piti uusia. 

Muurilta on pahimmillaan lähes kahden metrin pudotus sivupihalle, joten turvallisuussyistäkin tämä kaide päätettiin jo hyvissä ajoin korvata turvallisuusstandardit täyttävällä kaiteella.

Vanhat portaat sivupihalle korvattiin uusilla jykevämmillä. Ja tietysti vuosiluku piti saada merkittyä betonikakkuun, vaikkakin se jää piiloon hiekoituksen alle...

Porrasaskelmat ovat samaista lehtikuusta kuin uusittu parvekkeen lattiakin ja toivomme niiden harmaantuvan kauniisti tulevan talven aikana.

Kaiteet teki mittatilaustyönä Artiikki Oy.

Hienosäätöä isompia urakoita odotellessa

Päivitän tänne hieman kuvia myös "pikkutöistä", joita on tullut tehtyä.

Ulkoseinää koristavat komeat "toteemipaalut", joista yksi jouduttiin irrottamaan lahonneen seinän uudelleenrakennuksen yhteydessä. Jukalla ei sisu antanut periksi laittaa samaa lahonnutta toteemipaalua takaisin paikoilleen, vaan hän teki lahonneiden osien tilalle uudet. Samoin ikkunaa ympäröivissä koristeosissa oli lahonneita osia, joita askartelimme uudestaan. Eihän niistä nyt mitään hienopuusepän taidonnäytteitä tullut, mutta kaukaa katsottuna näyttävät uudet osat ihan hyviltä.

Ja viimeisestä kuvasta huomaatte, että myös ränni on uusi! Rännin yläpuolella oleva ikkuna on poistettu ja saatettu ammattilaisten hellään käsittelyyn. Siinä oli jonkin verran lahovaurioita, jotka piti korjata. Ikkuna on jo valmis, mutta odottelee vielä asennusta paikoilleen.

Rakennuslupa

Vihdoinkin olemme saaneet rakennusluvan! Kauan odotettu rakennuslupa sai lainvoiman tämän viikon tiistaina. Nyt odottelemme enää aloituskokousta työmaalla, jonka jälkeen voimme sitten vaihtaa vaihdetta vähän isommalle ja aloittaa varsinaiset rakennustyöt Villa Ylänteellä. Vastahan tässä on vuosi "ihmetelty"! Ei voi väittää, etteikö olisi ollut aikaa suunnitella remonttia huolella.

Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Maalämpöprojekti on edennyt seuraavaan vaiheeseen. Graniittikivijalkaan porattiin neljä reikää.

Vedettiin kahdesta aikaisemmin kesällä poratusta maalämpökaivosta putket kvijalan läpi sisälle kellariin. Joka tietenkin tarkoitti myös sitä, että kertaalleen laatoitettu piha kuorittiin osittain auki.

Kun vielä jaksaisi tuon laatoituksen tehdä uudestaan...

Maalämpöputket vedettiin ryömintätilan läpi ja kellarikäytävän yli uuteen tekniseen tilaan.

Tekninen tila on vanha sauna plus pieni kellarin wc. Näiden välistä purettiin seinä, poistettiin vanhat laatat seinistä ja lattioista, muurattiin saunan oviaukko umpeen, tasoitettiin seinät ja lattia, laatoitettiin lattia ja maalattiin seinät ja katto. 

Pieni siivous ja vualaa! Nyt puuttuu enää maalämpöpumppu ja vesivaraaja.

Historiaa pala palalta

Olemme harmitelleet sitä, että emme tiedä Villa Ylänteen historiasta kovinkaan paljoa. Olisi mukava tietää minkälaisia ihmisiä talossa on asunut ja vieraillut. Mutta mistä tuota tietoa saisi? Tiesimme vain sen, että kupariseppä Mauno Hätinen oli talon rakennuttanut 1910-luvulla ja että Eliel Saarisella oli näppinsä pelissä talon suunnittelussa. Miten kauan Mauno oli taloa asunut on meille edelleen mysteeri. Lisäksi tiesimme, että talon oli 1980-luvulla ostanut joku sijoittaja, jonka jälkeen talossa oli toiminut ainakin päiväkoti. Meitä ennen talo oli ollut toimistokäytössä. Mutta mitä kaikkea ennen 80-lukua oli tapahtunut?

Tällä viikolla sain odottamattoman viestin puhelimeeni. Riitta-niminen henkilö oli jättänyt viestin ja kertoi, että hänen isovanhempansa olivat omistaneet talon ja että hän oli viettänyt lapsuudessaan paljon aikaa Ylänteellä. Riitan isovanhemmat olivat siis Hjalmar Skytt (syntynyt 1.8.1882 Helsingissä ja kuollut 18.3.1961 Espoossa) ja Alina Skytt. Hjalmarilla oli teurastamo, myymälä Wanhassa kauppahallissa sekä kravattitehdas!

Alustavasti ymmärsin, että he muuttivat taloon joskus 1950-luvun alkupuolella tai ehkäpä jo aikaisemminkin. Sain Riitalta useita hauskoja kuvia ja sain luvan käyttää niitä täällä blogissani. Kuvien perusteella siis ainakin jo vuonna 1953 Ylänteellä on asustanut Skytten perhettä! Taloa oli tuolloin kutsuttu Skytten huvilaksi.

Tässä kuvassa on Hjalmar Skytt vuonna 1926 kahden poikansa Ossi Veikko Olavin ja Leo Hjalmar Esperon kanssa. Nuorempi pojista eli Ossi on Riitan isä. Riitan setä Leo asui vaimonsa Esterin kanssa myöskin Ylänteellä (talon yläkerrassa). He asustivat Ylänteellä aina 1980-luvulle saakka.

Tässä kuvassa on Hjalmar-isoisä ja miniänsä Ruth (Riitan äiti) Ylänteen etupihalla. Tästä kuvasta näkee hyvin, että oikealla olevan alakerran ikkunan kohdalla yläkerrassa ei ole alunperin ollut ikkunaa. Nythän tuossa mansardikaton jyrkässä kohdassa on kaunis ikkuna.

Tässä kuvassa isäntä Hjalmar istuskelee tornin vieressä rinteessä  takanaan Ruth, Ester, Leo ja Alina. Myöskin pikkuinen Risto (Riitan veli) on kuvassa. Graniittikivijalka on edelleen yhtä jyhkeä ja kaunis.

Tämä kivi, jonka eteen penkki on kannettu kahvitteluhetkiä varten  löytyy edelleen pihapiiristä, mutta Espoon kaupunki on lunastanut kaistaleen pihaa niin, että tuo kivi jää nyt juuri ja juuri kaupungin puolelle. Sitä ei kuitenkaan onneksi räjäytetty pois pian valmistuvan tien alta...Tätä leppoisaa kuvaa katsellessa ei uskoisi, että takana häämöttävän pienen mökin kohdalla tuli myöhemmin kulkemaan Kehä I ! Sittemmin Kehä I siirrettiin kulkemaan tunneliin Ylänteen kohdalla, mutta tänäpäivänä tuohon samaiseen kohtaan valmistuu hyvää vauhtia uusi tie (toivottavasti hieman vähäliikenteisempi kuin Kehä I).

Näissä seuraavissa kuvissa pienen mökin ja Ylänteen pihan väliin onkin jo ilmestynyt tie.

Riitan veli Risto, Alina-mummi ja Ruth-äiti keräämässä mustikoita "Kehä I:n" varrelta.

Tässä kuvassa vasemmalla Riitan Alina-mummi ja Hjalmar-isoisä ja oikealla Ruth-äiti sylissään Riitan veli Risto. Kuva on otettu noin vuonna 1953. Kävin tänään Ylänteellä ja katselin tuota samaista paikkaa ja melkein saatoin kuulla heidän puheensorinansa :-) Mahtavaa saada näitä kuvia ihmisistä, jotka ovat eläneet elämäänsä tuossa ihanassa talossa!

Tässä kuva talon päiväkotiajoilta, kun Riitta kävi siellä vierailulla. Tuntematon pieni tyttö pitää kasvojensa edessä lapsuuden kuvaa Riitasta. Riitta kertoi istuneensa pikkutyttönä tuossa samaisessa paikassa odottelemassa taksia, joka veisi hänet Auroran sairaalaan. Riitta oli leikkinyt läheisen terveyskeskuksen pihalla ja kaatuessaan katkaissut jalkansa...Ilme ei ehkä ollut noin iloinen silloin taksia odotellessa ;-)

Kiitos Riitta kuvista ja kertomuksista, jotka liittyvät sukulaisiisi ja heidän elämäänsä Villa Ylänteellä. Toivottavasti mieleesi muistuu vielä paljon hauskoja hetkiä ja asioita lapsuutesi päivistä, joita vietit Ylänteellä!