Historiaa pala palalta
Olemme harmitelleet sitä, että emme tiedä Villa Ylänteen historiasta kovinkaan paljoa. Olisi mukava tietää minkälaisia ihmisiä talossa on asunut ja vieraillut. Mutta mistä tuota tietoa saisi? Tiesimme vain sen, että kupariseppä Mauno Hätinen oli talon rakennuttanut 1910-luvulla ja että Eliel Saarisella oli näppinsä pelissä talon suunnittelussa. Miten kauan Mauno oli taloa asunut on meille edelleen mysteeri. Lisäksi tiesimme, että talon oli 1980-luvulla ostanut joku sijoittaja, jonka jälkeen talossa oli toiminut ainakin päiväkoti. Meitä ennen talo oli ollut toimistokäytössä. Mutta mitä kaikkea ennen 80-lukua oli tapahtunut?
Tällä viikolla sain odottamattoman viestin puhelimeeni. Riitta-niminen henkilö oli jättänyt viestin ja kertoi, että hänen isovanhempansa olivat omistaneet talon ja että hän oli viettänyt lapsuudessaan paljon aikaa Ylänteellä. Riitan isovanhemmat olivat siis Hjalmar Skytt (syntynyt 1.8.1882 Helsingissä ja kuollut 18.3.1961 Espoossa) ja Alina Skytt. Hjalmarilla oli teurastamo, myymälä Wanhassa kauppahallissa sekä kravattitehdas!
Alustavasti ymmärsin, että he muuttivat taloon joskus 1950-luvun alkupuolella tai ehkäpä jo aikaisemminkin. Sain Riitalta useita hauskoja kuvia ja sain luvan käyttää niitä täällä blogissani. Kuvien perusteella siis ainakin jo vuonna 1953 Ylänteellä on asustanut Skytten perhettä! Taloa oli tuolloin kutsuttu Skytten huvilaksi.
Tässä kuvassa on Hjalmar Skytt vuonna 1926 kahden poikansa Ossi Veikko Olavin ja Leo Hjalmar Esperon kanssa. Nuorempi pojista eli Ossi on Riitan isä. Riitan setä Leo asui vaimonsa Esterin kanssa myöskin Ylänteellä (talon yläkerrassa). He asustivat Ylänteellä aina 1980-luvulle saakka.
Tässä kuvassa on Hjalmar-isoisä ja miniänsä Ruth (Riitan äiti) Ylänteen etupihalla. Tästä kuvasta näkee hyvin, että oikealla olevan alakerran ikkunan kohdalla yläkerrassa ei ole alunperin ollut ikkunaa. Nythän tuossa mansardikaton jyrkässä kohdassa on kaunis ikkuna.
Tässä kuvassa isäntä Hjalmar istuskelee tornin vieressä rinteessä takanaan Ruth, Ester, Leo ja Alina. Myöskin pikkuinen Risto (Riitan veli) on kuvassa. Graniittikivijalka on edelleen yhtä jyhkeä ja kaunis.
Tämä kivi, jonka eteen penkki on kannettu kahvitteluhetkiä varten löytyy edelleen pihapiiristä, mutta Espoon kaupunki on lunastanut kaistaleen pihaa niin, että tuo kivi jää nyt juuri ja juuri kaupungin puolelle. Sitä ei kuitenkaan onneksi räjäytetty pois pian valmistuvan tien alta...Tätä leppoisaa kuvaa katsellessa ei uskoisi, että takana häämöttävän pienen mökin kohdalla tuli myöhemmin kulkemaan Kehä I ! Sittemmin Kehä I siirrettiin kulkemaan tunneliin Ylänteen kohdalla, mutta tänäpäivänä tuohon samaiseen kohtaan valmistuu hyvää vauhtia uusi tie (toivottavasti hieman vähäliikenteisempi kuin Kehä I).
Näissä seuraavissa kuvissa pienen mökin ja Ylänteen pihan väliin onkin jo ilmestynyt tie.
Riitan veli Risto, Alina-mummi ja Ruth-äiti keräämässä mustikoita "Kehä I:n" varrelta.
Tässä kuvassa vasemmalla Riitan Alina-mummi ja Hjalmar-isoisä ja oikealla Ruth-äiti sylissään Riitan veli Risto. Kuva on otettu noin vuonna 1953. Kävin tänään Ylänteellä ja katselin tuota samaista paikkaa ja melkein saatoin kuulla heidän puheensorinansa :-) Mahtavaa saada näitä kuvia ihmisistä, jotka ovat eläneet elämäänsä tuossa ihanassa talossa!
Tässä kuva talon päiväkotiajoilta, kun Riitta kävi siellä vierailulla. Tuntematon pieni tyttö pitää kasvojensa edessä lapsuuden kuvaa Riitasta. Riitta kertoi istuneensa pikkutyttönä tuossa samaisessa paikassa odottelemassa taksia, joka veisi hänet Auroran sairaalaan. Riitta oli leikkinyt läheisen terveyskeskuksen pihalla ja kaatuessaan katkaissut jalkansa...Ilme ei ehkä ollut noin iloinen silloin taksia odotellessa ;-)
Kiitos Riitta kuvista ja kertomuksista, jotka liittyvät sukulaisiisi ja heidän elämäänsä Villa Ylänteellä. Toivottavasti mieleesi muistuu vielä paljon hauskoja hetkiä ja asioita lapsuutesi päivistä, joita vietit Ylänteellä!
