Parhaat palat

Näin maallikkona on ollut mielenkiintoista seurata miten nuo ammattilaiset tuon ruoan tuonne tarjolle taikovat. Valtava määrä suunnittelua, raaka-aineiden tilaamista juuri oikeaan aikaan ja oikea määrä, esivalmisteluja ja ruokien kypsennystä oikeassa järjestyksessä, jottei mikään ruokalaji joudu odottelemaan liian pitkään tarjolle panoa. Huh! Arvostukseni lounasravintolakokkeja kohtaan on noussut aivan uusiin sfääreihin.

Ja kun kyse ei ole mistään pienistä määristä ruokaa, niin aina vaan enemmän jaksan ihmetellä sitä miten kokkimme ehtivät tehdä kaiken (no, ei tuota jauhelihaa itse jauheta sentään). Mutta kyllähän sen maussa huomaa, että puolivalmiita raaka-aineita ei käytetä :-)

Ja arvostan suuresti kokkiemme taitoa laittaa salaatit ja ruoat esille. On meinaan tarjolla myös silmänruokaa!

Herkullisista leivonnaisista puhumattakaan…

Kesä meni

Lähes puoli vuotta sitten (tarkalleen kesäkuun 9. päivä) avasimme Villa Ylänteellä lounaskahvila Peroba Cafeen. Jännityksestä kankeina mietimme avajaispäivän aattona mahtaako meille tulla yhtään asiakasta ensimmäisenä päivänä. Olimme päättäneet avata ovet kesällä jo kello 7 aamulla. Ja toden totta: avajaispäivänä pari minuuttia ennen klo 7:ää oven takana oli jo jono. Kaksi asiakasta suoraan Kanadasta! Siitä se sitten lähti. 

Henkilökunta on saanut juosta ja hämmentää soppaa sielujensa kyllyydestä. Emme osanneet odottaa ihan näin lennokasta alkua. Lounasaikaan tupa on ollut täysi joka arkipäivä ensimmäisestä viikosta alkaen. Myöskin viikonloppubrunssit ovat olleet supersuosittuja. Kiitos ja kunnia kannustaville ja uskollisille asiakkaillemme! Ruusujen lisäksi olemme toki saaneet myös rakentavaa kritiikkiä, joten jatkuvassa kehitystilassa ollaan koko ajan :-) Kiitos siitäkin.

Kesällä aurinkoinen terassimme houkutteli asiakkaiden lisäksi mehiläisiä. Onneksi pahimmilta hyökkäyksiltä vältyttiin.   

Yrttejä saimme suoraan omalta kasvimaalta.

Parvekkeemme pysyi ihanan varjoisana vielä lounasaikaan, mutta iltaa kohden aurinko kuumensi sen paahtavaksi.

Ensimmäinen kesä oli loistava. Ehdimme järjestää yhden yhteislauluillankin Joroisten musiikkijuhlien taiteellisten johtajien Mia Huhdan ja Teppo Ali-Mattilan johdolla. Kesäiset suomiklassikot kaikuivat ja hirsiseinät pullistelivat. Tuskin maltamme odottaa ensi kesää!

Mutta sitä ennen nautitaan talvesta ja joulusta!

 

Keittiössä ollaan lähtökuopissa

Jos nyt tässä vaiheessa pitäisi tehdä päätös, että laitetaanko vanhaan taloon valmistuskeittiö, niin päätettäisiin varmaankin että ei. Sen verran paisui remontti isoksi kaikkine ilmanvaihtoineen ja viemäröinteineen, että melkein niillä rahoilla ja väännöillä olisi omakotitalon rakentanut. Mutta tehty mikä tehty ja ei se nyt oikeesti harmitakaan enää, kun melkein kaikki laskut on maksettu…

Keittiön osalta lähdettiin tästä:

Välillä oltiin tässä:

Ja nyt ollaan tässä:

Nyt sitä odotellaan virallista lupaa ottaa tämä koko komeus käyttöön, jotta voidaan ottaa ihan oikeita asiakkaita vastaan. Tähän mennessä lvi- ja sähkömiehet ovat saaneet maistella kokki-Marian herkkuja kaikessa rauhassa :-)

Valmista pintaa

Nyt on tullut aika vaihtaa työhaalarit puhtaaseen esiliinaan ja avata ovet asiakkaille. Talvi meni intensiivisessä työn touhussa Villa Ylänteellä eikä näköjään ole energia riittänyt kirjoittaa blogiin. Mutta voihan sitä näin jälkikäteenkin kertoa mitä kaikkea olemme saaneet aikaan. Pari kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä talven tuloksia.

Sisääntulo eli veranta on tuottanut vähiten päänvaivaa (tähän mennessä) ja saanut vain vähän uutta maalia kattoon ja seiniin.

Vuokko-tädin vanha kristallikruunu on aika nappi valaisin verannalle.

Eteishallista purettiin yksi väliseinä (vanhan seinän paikka näkyy "ennen" -kuvassa keltaisella) ja portaiden alta keittiöön johtava aukko valjastettiin wc-käyttöön.

"Ennen"

"Jälkeen"

Portaiden alle saatiin mukavan kokoinen naisten wc.

Pääsali sai maitokahvin väriset tapetit, lattiat maalattiin uudelleen samoilla vanhoilla väreillä, katto paneloitiin uudestaan ja listatkin vaihdettiin.

Tässä sama näkymä viime kesältä:

Olinkin aika fiiliksissä kun vihdoin pääsin tuunaamaan sisustusta. Pikkupöydät on itse tehtyjä. Tilasin pöydänjalat Restatopista ja sahautin saarniliimapuulevyistä pöytälevyt Bauhaussissa, käsittelimme ne öljyllä ja sitten vaan levyt kiinni jalkoihin.

Sivusalin tapetiksi valikoitui kuviollinen, mutta edelleen maitokahvin sävyinen tapetti. Borås Tapetin mallistosta tämäkin, kuten kaikki Villa Ylänteen tapetit. Ovat muuten helppoja heitellä seinille nämä easy up -tapetit :-)

Kabinetin tapettikuosi jatkaa samaa linjaa kuin sivusalin.

Nyt pitää käydä kuvaamassa tarjoiluhuone ja keittiö, sillä tokihan nekin ovat jo valmiit ja odottavat vain, että päästään tositoimiin. 

Vintti valmis

Pitänee välillä laittaa blogiin todistusaineistoa siitä, että Villa Ylänteellä todellakin tapahtuu koko ajan, vaikken tänne blogiin olekaan ehtinyt kovin usein päivitellä tapahtumia. 

Joulukuun alusta saakka meillä on ollut jo KOKKI palkkalistoilla. Aika optimistista. Kerrottiin kokille ekana päivänä: "tässä on semmonen pikkujuttu vielä, että ennenkuin pääset aloittamaan varsinaiset kokintyöt, niin sun pitää ensin rakentaa itsellesi mm. keittiö…".

Ennen keittiön rakennusta harjoitellaan kuitenkin vintillä. Kuinka moni kokki on tehnyt ravintolansa vintille lattian?

Ainakin Peroba Cafeen kokki Maria. Tiedoksi muille kokeille ja aloitteleville lattiantekijöille: ei kannata teipata jeesusteipillä polvisyndejä liian tiukalle. Voi veri lakata kiertämästä ja pohkeet olla puutuneet pari seuraavaa kuukautta…Mutta oli ne ihan hyvät suojat kuulemma!

Aikaa tuhraantuu

Tuntuu siltä, että aikaa tuhraantuu ihan älyttömästi kaikenlaiseen säätämiseen. Niin kuin nyt esimerkiksi tuon vanhan antennin poistamiseen. Eihän se meitä siellä katolla olisi niin hirveästi häirinnyt, mutta kun sata metriä rautaputkea tuli katossa olevasta reiästä sisään keskelle keittiötä (ja sateella vettä siitä samaisesta reiästä), niin aateltiin sitten, että otetaan nyt kuitenkin se sieltä pois. Oli siinä taas vaimolla olemista ja miettimistä, että olikohan ne henkivakuutukset kunnossa ja mitenhän mä sit pärjään kolmen lapsen kanssa, jos toi tyyppi tupsahtaa tuolta alas omia aikojaan? Siellä se keikkui, syksyisen sateen kastelemalla peltikatolla, ja hinkkasi antennihässäkkää irti. Lähtihän se - pala palalta. Ja katossa olevan reiänkin mies paikkasi näppärästi peltipalalla. 

No okei, olihan ne turvaköydetkin käytössä.

Ja säätöä oli pihalaatoituksen paikkaaminenkin. Sitähän jouduttiin purkamaan aikalailla maalämpöputkien takia. Rouvalla oli selkä kipiä muutaman päivän tämän urakan jälkeen.

Ja kun vauhtiin pääsin, niin laatoitin tuon invaluiskankin samalla...Tai ei se ihan samalla mennyt. Huomatkaa, että puista on pudonneet lehdet näiden kahden laatoitussession välissä. 

Suoraan sanottuna oli vain helpompi käyttää ylijääneet laatat tähän luiskaan, kuin roudata ne talon taakse talvisäilöön ja sitten taas ensi keväänä ihmetellä, että mihinköhän nämä laatat seuraavaksi kantaisi.

Eristeitä kehiin ennenkuin pakkanen paukkuu

On tainnut vierähtää jokunen tovi siitä kun viimeksi olen päivitellyt Villa Ylänteen tilanteista. Suonette anteeksi.

Kyllä, kyllä, hommissa on oltu joka päivä. Ja edistystäkin on tapahtunut. Suurin ilonaihe on ollut villojen saaminen seinille ja yläpohjaan. Alla hieman kuvamateriaalia aiheesta.

Yläkerran katot vuorattiin ilmansulkupaperilla ja koolattiin. Ulkoseiniin asennettiin tuulensuojalevyt, joiden taakse tietenkin  jätettiin tilaa ilmankierrolle. Kuvista huomasin, että tulihan ne sähkötkin asennettua yläkertaan tässä välissä!

Sitten saapuivat villanpuhaltajat ja pojat se oli pölyistä hommaa. Onneksi ei itse tarvinnut kuin ihastella vierestä!

Seuraavana päivänä kun pöly oli lähes laskeutunut, talossa näytti jo aivan valmiilta! Mahtava fiilis, kun vihdoinkin alkaa tapahtua jotain näkyvää suurin harppauksin.

Ja voi hyvänen aika. Tännehän voisi jo muuttaa, nyt kun villojen päälle on saatu jo siistit paperitkin!

Yläpohjan eli vintin puhallus tapahtui eri päivänä kuin seinien märkäpuhallus. Vintti imuroitiin puhtaaksi jo viime talvena. Jukka asensi vintille vähän lisää vasoja, jotta saadaan sitten niiden päälle rakennettua tukevampi "lattia" vintille. Samoin tässä vaiheessa oli kätevä vetää muutamia sähköjohtoja vintin kautta yläkertaan.

Uskomatonta että tämä vintin villoitus hoitui yhden miehen voimin ja noin parissa tunnissa. Todella tehokasta. Villat imettiin suoraan kontista ja sinne se pölisi vintille kuin puuterilumi suksien alta rinteessä.

Täytyy vain toivoa, että tuota puuteria nyt meni joka rakoon riittävästi, jotta lämpö pysyy talossa sisällä eikä nouse enää tänä talvena tuonne vintille...Villaa puhallettiin vintille 60 cm. Luulisi riittävän.