keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Metsänkylän Navetalla hirsien haussa


Sunnuntaina teimme poikien kanssa esikatsastusretken Metsänkylän Navetalle Hämeenlinnaan. Ihana aurinkoinen päivä. Tarkoituksenamme oli käydä tarkistamassa löytyykö sieltä riittävän pitkiä ja sopivan paksuja vanhoja hirsiä Ylänteen seinän paikkaamista varten. Metsänkylän Navetalta löytyy hurjat määrät vanhoja ikkunoita ja ovia ja muuta vanhojen rakennusten korjaamisessa mahdollisesti tarvittavaa materiaalia. Lisäksi Domus Classican puolelta (sijaitsee samassa pihapiirissä) löytyy uusia, mutta vanhojen mallien mukaan valmistettuja osia. Paikka on auki sunnuntaisin klo 12-15 ja kannattaa varata tuo koko aika siellä oleiluun, sillä tavaraa on paljon ja pannukakkuakin pitää ehtiä maistamaan. 

Metsänkylän Navetan alpakat ovat niin symppiksiä!



Pannukakut olivat niin hyviä, että unohdettiin kuvata Leivintupa, jossa kahvila sijaitsee. Kannattaa lukea paikan emännän aikoinaan kirjoittamaa päiväkirjaa (Metsänkylän Navetan nettisivuilta) leivintuvan kunnostamisesta. Leivintuvan sijaan tuli kuvattua tämä maja kahvilan pihamaalla.


Ja kun päivä oli kaunis kuin morsian ja sattumoisin Hämeenlinna on minun syntymäkaupunkini, niin pitihän sitä kansallismaisemaa käydä katsomassa lintuperspektiivistäkin. Poikkesimme siis Aulangon näköalatornissa.



 Näköalatorni on sisäpuoleltakin kaunis.




Jukan piti päästä karhupatsaan päälle, vaikka edellisestä kerrasta samaisessa paikassa oli ehtinyt kulua vasta vähän yli 40 vuotta.




Varsinainen hirsienhaku tapahtui kuitenkin vasta maanantaina. Vanhat hirret ovat Metsänkylän Navetalla pituuden mukaan lajiteltuina pinoissa. Suorastaan kaunis näky.




Sieltä sitten saimme valikoida meille sopivia hirsiä. Tarvitsemme useita vähintään 2,6 metrin pituisia hirsiä ja lisäksi valitsemme muutamia lyhyempiä, joista hirsimies rakentelee paikat tarvittaviin kohtiin. Ja suurin osa haluamistamme hirsistä oli tietenkin alimmassa rivissä...





Muutama vielä ja sitten menoks...




torstai 23. toukokuuta 2013

Väliaikaraportti maastosta


Miten tämä aika menee kuin siivillä? Ajattelin laittaa muutamia kuvia projektin etenemisestä, jottei näytä siltä, että olisimme lyöneet hanskat tiskiin...


Tuon ylemmän muurikivetyksen takana on jo laatoitus lähes valmiina. Siitä innostuneena, kävin tänään dyykkaamassa terassipöytiä. Saaliiksi haaviin tarttui 14 kpl iki-ihania vanhoja valurautajalkoja. Näihin pitäisi vielä tehdä pöytälevyt.


Sisällä talossa alkaa kaikki olla valmista uusille sähkövedoille, patteriputkituksille, ilmastoinnin asentamiselle (pakko laittaa koneellinen ilmanvaihto kahvilaan) ja seinälevytyksille. Kaikki on nyt paljastettu ja pahin kohtaamamme hidaste on tämä pätkä hirsiseinää, jonka lahottajasieni on päässyt turmelemaan.


Tänään meillä kävi vieraana hirsiasiantuntija, joka totesi tuon olevan kakunpala. Käymme hakemassa vanhaa tervettä hirttä Metsänkylän Navetalta ja ensi viikolla hirsimies vaihtaa nuo vahingoittuneet hirret.

Levyjen ja papereiden alta paljastui myös tämmöinen rako hirsiseinässä.




Tämä korjataan niin, että raon alapuolella oleva hirsi kammetaan kiilojen avulla ylös ja rakoihin laitetaan pellavarivettä. Näin edetään hirsi hirreltä alaspäin ja alimmaiseksi sitten jätetään kiilat pitämään hirret ylhäällä. Yksinkertaista.

Tässä kuvia suhteellisen paljaaksi puretusta villastamme. Tästä on nyt hyvä lähteä kohti uutta loistoa!


Tuosta aukosta pujahdettiin aikaisemmin keittiöön, mutta nyt  siihen tulee inva wc. Wc tulee puraisemaan muutaman neliön takana olevasta keittiöstä, mutta pääasia, että saatiin se mahtumaan sellaiseen paikkaan, jossa se vähiten pistää silmään. 


Paljaat hirret ovat kyllä niin kauniita ja onneksi terveitä. Mutta myöskin niin täynnä nauloja, että hermot menisi, jos ne kaikki haluaisi nyppiä pois. Onneksi ei halua.






Otetaan nuo loputkin laudat irti hirsistä ja ehkä joku pieni pätkä jätetään ihan hirrelle. Talon tyyliin ei mielestäni paljaat sisähirret sovi, joten jotain kivaa pitäisi sitten keksiä seinäpintaan, kunhan levytykset on tehty. Tapettitarjontaa on tutkittu, mutta ei meinaa ottaa tulta alleen nyt mikään tapettikuvio. Olen kerännyt talteen talossa olleita vanhoja tapetin paloja, mutta mikään niistä kuvioinneista tai väreistä ei tunnu hyvältä. Vanhat tapetinpalat päätyvät todennäköisesti kehyksiin ja johonkin nurkkaan muistuttamaan meitä menneistä vuosikymmenistä, mutta sen enempää emme taida viitsiä kunnioittaa vanhoja tapettimalleja. Hyi meitä. Mutta laittaisitko itse tällaisen olohuoneeseen?


   


perjantai 3. toukokuuta 2013

Pihatyöt alkoivat


Heti vapun jälkeen aloitimme ryminällä pihatyöt. Toukokuu alkoi aurinkoisena, mutta tuulisena. Pihaan oli tupsahtanut säkkikaupalla muurikiviä ja noin 20 lavallista pihakiviä.



Heti kivien jälkeen pihaan tuotiin kaivinkone ja siitä se sitten lähti. Ensin tuupattiin vanhat valaisinpylväät kumoon ja sitten riuhdottiin ylös kaikki etupihaa koristaneet (?) pensaat ja pienet puut. Talon edustalta kaavittiin maata pois, jotta saatiin pihakivetyksille hyvät pohjat.


Kahden ensimmäisen päivän aikana pihalta saatiin vietyä pois pari kuorma-autollista vanhaa maata, kipattua muutama kuorma soraa ja hiekkaa tilalle ja tehtyä pohjatyöt kivetykselle. Uskomatonta, mutta myös puolet kiveyksestä saatiin paikoilleen. Ammattilaisilta se homma käy näppärästi ja nopeasti. Ammattilaisena tässä projektissa toimii Viherrakenne Jaakkola.



Intoa piukeana seurasin miten työt edistyivät ja unohdin ottaa kuvia kivetyksestä. Ensi viikolla päivitän vähän tiuhempaan mitä pihalla tapahtuu. Lopuksi kuvia iloisista talkoolaisista! Kiitos Maria, Marianne, Juha ja Jukka!




Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!




torstai 2. toukokuuta 2013

Tapettien riekaleita ja muuta säätöä


Pitkän tauon jälkeen pientä päivitystä raksan tapahtumista. Keväinen aurinko on sulattanut pihan ja sisällä on purkuhommat saatettu lähes loppuun. Kipsilevyt ja lasivillat ovat saaneet kyytiä nyt myös alakerrasta. Levyjen alta on paljastunut muutamia tapettiriekaleita, joista saa hiukan vihiä menneistä sisustustyyleistä.





Sieltä täältä löytyi myös vanhoja sanomalehtiä.


Seuraavasta kuvasta voimme päätellä, että kun tulee tarve luoda jotakin, niin joskus vaan ei pysty pidättelemään itseään. Kun paperia ei ollut, niin taiteilija piirsi teoksensa suoraan lautaseinään. Raaskiiko tätä enää uudestaan peittää? Ja tämä siis ei ole minun eikä Jukan piirros, vaan paljastui levytysten alta...