Lämmitysmuoto vaihtoon

Villa Ylänteen lämmitysmuoto on sähkölämmitys. Talvella pidimme talossa lämmön päällä vain alakerrassa ja sielläkin pysyttelimme noin +15 asteessa. Siitä huolimatta kuukausittainen sähkölasku (käyttö ja siirto yhteensä) oli keskimäärin 650 euroa. Mitä se sitten olisikaan, jos koko talon lämpö pidettäisiin noin +20 asteessa ja siihen muu sähkönkulutus päälle kahviloineen ym...? En halua tietää.

Lämmitysmuodon vaihdon olimme päättäneet jo ennen talvea, mutta liittyäkö kaukolämpöverkkoon vai sijoittaako maalämpölaitteistoon? Päädyimme maalämpöön. Pyysimme tarjouksia useammalta firmalta eivätkä hinnat juurikaan vaihdelleet näiden kesken. Tarjouksetkin tulivat nopeasti ja asiakaspalvelu oli kaikilla hyvä. Investointi on hurja, mutta uskomme sen maksavan itsensä takaisin kohtuullisen nopeasti.

Päädyimme kotimaiseen Oilon Geopro-laitteistoon, jonka asentaa Takuulämpö. Tällä viikolla allekirjoitimme sopparin ja nyt vaan toivotaan, että saamme porausluvan pikaisesti ja pääsemme hommiin tälläkin saralla.

Pihalle porataan 2 noin 225 metrin lämpökaivoa. Porauksia varten tarvitaan lupa kaupungilta, jonka toivon irtoavan mahdollisimman pian (saattaa mennä jopa 4 viikkoa). Toukokuun ensimmäisellä viikolla alkaa nimittäin etupihan remontti ja olisi hyvä saada poraukset ja lämmönkeruuputkistot paikoilleen ennen pihakiveyksiä...

Tänään suuntana on Kevätmessut, jossa olisi tarkoitus valita pihakiveyksiin käytettävät kivet. Tapaamme niissä merkeissä myös Minna Toivasen, jota fanitan kybällä puutarha-asioissa! Tulette näkemään touko-kesäkuun aikana Minnan suunnitelmien toteutuvan Villa Ylänteen pihalla. 

Etenemme ylhäältä alas

Talven kovimmilla pakkasilla remontin teko oli Jukalle kohtuullisen piinallista. Pakkasta oli parin kuukauden ajan lähes joka päivä reilusti toistakymmentä astetta. Työhaalareiden alle oli pakko pukea pässinpökkimät jos toisetkin. Ilman talvihanskoja sormet jäätyivät, mutta hanskojen kanssa puolestaan oli haastavaa saada sorkkarauta saati vasara pysymään kädessä. Nostamme hattua suomalaisille raksamiehille, jotka pakkasista huolimatta puurtavat työssään talvesta toiseen.

Talven aikana tuli purettua ullakon lisäksi myös yläkerran huoneet.

Yläkerran ulkoseinät ovat rankarakenteisia. Jukan epäilyt osoittautuivat todeksi, kun hän päätti purkaa nämä seinärakennelmat. Löytyi ikävästi lahonneita hirsiä. Kuvassa tuo ei näytä lainkaan pahalta, mutta ihan kouralla kauhomalla tuosta sai tehtyä reiän ulos saakka...

Kastuminen on todennäköisesti alkanut kauan sitten eli jo ennen 80-luvun remonttia. Näyttäisi siltä, että vanha katto on vuotanut ja kastellut välipohjan turve-eristeet seinien vierustoilta. Myös museoviraston korjauskortin mukaan tämä on tyypillinen lahovaurion paikka vanhoissa hirsitaloissa. Märät turpeet ovat muhineet välipohjassa ja lahottaneet toiseksi ylimmän hirsikerroksen. Hirret eivät onneksi ole kauttaaltaan lahoja ja selviämme todennäköisesti korjaamalla hirsiä osittain. Rapsuttelemme pehmeät kohdat pois ja vaihdamme uutta hirttä tilalle, jos vaurio on kantavassa rakenteessa.  

Vanha peltikate on sittemmin uusittu 80-luvun remontissa.Tässä yhteydessä seiniin on laitettu lasivillaeristeet, höyrynsulkumuovit ja kipsilevyt. Nyt nämä kaikki on purettu ja poistettu. 

Myöskin turpeet seinien vierustoilta on poistettu hirsien tarkastusta varten. Jätämme turve-eristeen välipohjaan, jottei lattioita tarvitse purkaa. Tavoite on saada mansardikaton jyrkkään kohtaan sekä yläpohjaan niin hyvä eriste, ettei lämpövuodot enää sulata lunta katolla.

Tältä näytin ennen kuin turpeet oli kaivettu seinien vierustoilta pois:

Ja tältä muutaman tunnin urakoinnin jälkeen :-)

Oli toi naamasuojus kyllä ihan tarpeen. Sitten Selloon ruokaostoksille...

Pohjapiirustukset

Jotta rakennuksesta saisi hieman paremman käsityksen, lienee paikallaan liittää tähän pohjapiirustukset. Alkuperäisiä seiniä ei ole tarkoitus purkaa tai siirtää. Ainoastaan kellarikerroksessa olemme kahden vaiheilla siirtääkkö sauna ja pesuhuone vanhalta paikaltaan kellarin vasemmasta päädystä oikeaan päätyyn. Kellaritilat ovat todennäköisesti alunperin olleet vain varastotilaa ja nykyinen sauna rakennettu joskus 1980-luvulla. Kellariin on tarkoitus tulla myös kahvilan sosiaalitilat.

Villa Ylänteen ensimmäinen kerros on suunniteltu kahvilan ja myymälän käyttöön. Alunperin hallista pääsi suoraan portaiden alta keittiöön, mutta suljemme tämän oven ja rakennamme toisen wc:n olemassa olevan viereen. Hallista yläkertaan johtavat portaat suljetaan yläpäästä, jotta paloturvallisuusmääräykset täytetään. Kahvila- ja myymälätilat ovat oma palo-osastonsa ja yläkerran asuintilat omansa. Ja koska asuintilojen poistumistie ei saa kulkea toisen palo-osaston kautta, tulee asuinkerroksen pääsisäänkäynti kulkemaan tornissa sijaitsevan portaikon kautta. Torniportaikkoa pitkin on kulku myös kellarikerroksen saunatiloihin.

Villa Ylänteen toinen kerros on suunniteltu asuinkäyttöön. Torniportaikon toisessa kerroksessa tehdään suurehko muutos, kun siitä ylös ullakkokerrokseen kulkevat portaat puretaan. Kulku ullakkokerrokseen tulee käymään keittiöstä, josta se on alunperinkin kulkenut. Tämä selvisi seinälevytyksiä purettaessa, kun keittiön hirsiseinästä paljastui alkuperäisen portaikon jäljet. Torniportaikon toisessa kerroksessa sijaitseva wc saa näin myös lisätilaa ja saamme laajennettua nykyisen wc:n suihkulliseksi kylpyhuoneeksi. Eteistilat jäävät portaikon puolelle ja pääsisäänkäynti asuinhuoneistoon tupsahtaa suoraan keittiöön. Keittiön katosta noin puolet on viistosti ylöspäin nousevaa. Keittiön viereen tulee ruokailuhuone, keskimmäisenä toisessa kerroksessa on olohuone (205AH) ja vasempaan reunaan jää kolme makuuhuonetta, juuri sopivasti kolmelle lapsukaisellemme. Vanha aula (209AH) jää portaikon sulkemisen takia vähän orvoksi, mutta eiköhän sillekin keksitä jotain käyttöä (kirjasto, TV-huone, työhuone, pelihuone...). Aulasta on myös kulku keittiöön.

Ullakko jää pääasiassa tuulettuvaksi tilaksi. Ullakolle on suunniteltu pukeutumis-/työhuone keittiön yläpuolelle sekä  makuuhuone, joka sijaitsee torniportaikon ylimmässä kerroksessa.

Näillä suunnitelmilla mennään siis tällä erää. Muutaman kerran on jo suunnitelmia muutettu, mutta tämä alkaa vaikuttaa nyt hyvältä ja pakkohan sen onkin, sillä eteenpäin pitää mennä.

  

Naapurissa tapahtuu

Emme ole olleet ainoat ahkerat Orolankalliolla. Talven aikana myös naapurissa on ahkeroitu.

Vieressä on vanha toimistorakennus, jota ollaan muuttamassa asuintaloksi. Tässä naapuritalon katto alkutalven kauniina pakkaspäivänä (ensimmäisen kerroksen parvekkeen tasalla). Takana häämöttää Leppävaaran tornitalot.

Eräänä päivänä pojat alkoivat koota rakennustelineitä naapurin ympärille. Päivä oli harmaa ja mieli musta.

Noh, en mä tuota tornitaloa olisikaan halunnut nähdä...

Vähän ärsyttää kun niin huonosti näkee mitä tuolla muoviseinien sisäpuolella tapahtuu. Huhut kuitenkin kertovat, että taloon tulee yksi kerros lisää ja katolle puutarha. 

Villa Ylänteen toisellakin puolella tapahtuu. Mestarintunnelin päälle alettiin alkutalvesta rakentaa tietä. Mukavaa. Ja se oli tiedossa.

 

Ihan sympaattiselta tuo Villa Ylänne näyttää synkkänä talvipäivänäkin.

Ja hyvää vauhtia se tie siihen valmistuukin. Tiedä vaikka ensi kesänä jo fillarilla laskettelisimme tuosta Selloon ostoksille.

Tuonne tien toiselle puolelle tulee sitten joskus muutama kerrostalo. Keltaiset matalat rakennukset puretaan alta pois.

Sitä sun tätä

Ihmetellä täytyy miten paljon materiaa on tähänkin taloon vuosien saatossa upotettu. Koska rakennus on toiminut mm. päiväkotina ja toimistona, on tietysti tarvittu tehokas ilmastointi:

 Tässä yläkerran koneisto kuorittuna koteloinnistaan.

Ja alakerran mylly.

Ei maailman kauneinta. Olisiko mitenkään mahdollista tehdä tätä toisin?

Pakko. Jos kahvilatoiminta tässä sata vuotiaassa talossa vaatii koneellisen ilmastoinnin, niin se on sitten tehtävä huomaamattomasti!

Wow, sitten tuli sähköt. Siis mitä vaivannäköä: hirsiin on kaiverrettu urat ja kolot sähköjohdoille ja -rasioille.

Sitten tuli se toimistoaika ja ethernet- ja puhelinkaapeleita piti vetää joka huoneeseen mieluummin reilusti kuin monta.

Jonkun verran on niitä purettu.

Lähes parasta on valaistus.

Löytyisikö mitään talon henkeen vielä huonommin sopivaa. Ai ei?

Joka tapauksessa HSY:n sorttiasemalla on tullut käväistyä muutaman kerran...