Villa Ylänne

Eliel oli hyvä mies

Muutamaan otteeseen on käynyt mielessä miten paljon vaivaa rakennushommissa ennenvanhaan nähtiinkään. Villa Ylänteen ikkunat ovat kuin kermakakku. Samoin sisäovet. Syksyllä kun aurinko paistoi ja huomasin miten likaiset ikkunat olivat, toivoin, ettei Eliel olisi paneutunut moisiin yksityiskohtiin.

Tässä yläkerran ikkunoita.

Ja tässä pääasisäänkäynnin koristeiloittelua.

Keskikerroksen haasteet ikkunanpesijälle.

Ovet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Tarkemmin katsottuna näyttää kuitenkin siltä, että edellinen maalari on vetäissyt pintaan vain pohjamaalin ja heittänyt sitten pensselit naulaan. Vanhan maalin pois rapsuttelua ei kuitenkaan tarvinne tehdä, vaan todennäköisesti vedämme uuden pintamaalin vanhan päälle kunhan suuremmat remonttihaasteet on selätetty. 

Kahvat saattavat mennä vaihtoon...

Päällisin puolin näytti siis hyvältä ja minä olin valmis muuttamaan sisään pienen syyssiivouksen jälkeen. Rakas mieheni, pääurakoitsija hankkeessamme, päätti kuitenkin tutkia rakennusta pintaa syvemmältä ja siitä se sitten lähti. Mopo käsistä...